Väitöstutkimuksen satoa

Heippa! Nyt on asiat siinä pisteessä, että minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi väitöstilaisuuteeni 18.1.2019 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle. Tilaisuus käydään suomen kielellä. Tarkemmat tiedot ajasta ja paikasta löytyvät täältä.

Jos et pääse paikan päälle, niin ei hätää. Väitöstiedote eli tietoa tutkimuksesta tiivistetyssä muodossa löytyy yliopiston sivuilta täältä.

Lisäksi koko kirjakin on jo luettavissa netissä. Kirja on englanninkielinen. Paitsi sisältää suomenkielisen tiivistelmän. Hoitokodeissa työskentelevien osaamisen arvioinnissa hyödynnettävän mittarin sisältö löytyy myös suomenkielisenä painetusta versiosta (liite kirjan lopussa).

Kerron fiiliksiä sitten väitöstilaisuuden jälkeen, kun pöly hieman laskeutuu. Mutta jo tässä vaiheessa voi todeta, että olo on sanalla sanoen helpottunut. Tutkimus tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta enemmän ”harrastuspohjalta”. Elämä kuljettaa ihmeellisiä polkuja. Tällä kertaa työskentelemään ikäihmisten palvelujen valvonnan parissa.

Ihanaa vuotta 2019 teille kaikille!


Mainokset

Vanhuus ja haavoittuvuus

 

Edita

Sarvimäki, Heimonen, Mäki-Petäjä-Leinonen (toim.). Vanhuus ja haavoittuvuus. EDITA

Tyhjän pesän syndrooman oireita vai mitä lie, mutta syyskuun alkajaisiksi iski kaappien järjestelyvimma. Riskialttein osuus tälläisessä projektissa on kirjojen siirtely. Ai en muistanukkaa, et tääl on tällänenki kirja… Selaanpa vähän… Eli projekti jatkuu joskus tulevaisuudessa 🙂

Tällä kertaa silmiin sattui hieno teos: Sarvimäki, A., Heimonen, S. & Mäki-Petäjä-Leinonen, A. (toim.). 2010. Vanhuus ja haavoittuvuus. Edita. 

Kyseisessä kirjassa tarkastellaan vanhenemista ja vanhustyötä haavoittuvuuden näkökulmasta. Haavoittuvuushan kuuluu elämän perusluonteeseen ylipäänsä, mutta sairaudet, erilaiset elämänmuutokset ym. voivat tehdä ikääntyvistä erityisen haavoittuvia.

Haavoittuvan iäkkään kohtaaminen on haastavaa. Suojaton, puolustuskyvytön ihminen tarvitsee ymmärrystä, tukea ja suojaa. Toisaalta myös voimavarojen näkemistä ja tukemista.

Tässä teoksessa haavoittuvuutta lähestytään monelta kantilta. Aiheina on mm. muistisairaan ja masentuneen iäkkään haavoittuvuus. Haavoittuvia vanhusryhmiä tarkastellaan myös lainsäädännön näkökulmasta. Lisäksi mukana on hoitotyöntekijän haavoittuvuutta koskeva luku. Haavoittuvuus on myös voimavara, joka tulee hienosti esille Haavoittuvuus hoitajan voimavarana kohdassa.

Erityisen mielenkiintoinen luku on: Hoitaja haavoittuvuuden kohtaajana. Siinä käsitellään yksittäisen hoitajan voimavaroja: hyvinvointia, tietoja, taitoja, asenteita.  Joita tarvitaan haavoittuvuuden kohtaamisessa. Mutta esille nostetaan myös toimivan työyhteisön merkitys.

Työyhteisön toimivuus tai toimimattomuus heijastuu asiakkaisiin. Esimerkiksi hoitokodissa asuvat iäkkäät eittämättä aistivat työyhteisössä vallitsevan ilmapiirin. Lisäksi yhteisöllisyyden kokemus heijastuu työyhteisön jäsenten hyvinvointiin. Kuten kirjassa todetaan: ”Matkaa on helpompi kulkea kohti selkeää suuntaa hyvän hengen vallitessa”.

Luku Arjessa oppiminen ja kehittäminen muistuttaa siitä, että  hoitotyössä oppimista voi tapahtua paljon matkan varrella. Vanhustyön arki  ja arjen tarkastelu tarjoaa loistavia kehittymisen paikkoja. Arjessa oppimalla voidaan tukea hoitajaa iäkkään haavoittuvuuden kohtaamisessa. Tämä edellyttää sitä, että voidaan silloin tällöin pysähtyä keskustelemaan työstä. Sekä työn lomassa, että erikseen sitä varten järjestetyissä ”tilaisuuksissa”. Jos elettyä ei pysähdytä ”tutkimaan”, menetetään monia arvokkaita oppimisen mahdollisuuksia.

Yleisesti ottaen, tämä kirja ei ole ”viisi vinkkiä…” niksikirja, joka tarjoaa valmiita vastauksia ”mutkat suoriksi” hengessä. Vaan teos mahdollistaa lukijan oman pohdinnan.

Luettavaa ja kuunneltavaa

Tervehdys pitkästä aikaa. Edellisestä tekstistä onkin vierähtänyt tovi. Nälkä kasvaa syödessä. Eli halu saada väitöskirja valmiiksi ajoi muun ohi. No nyt on hiljattain kirja jätetty esitarkastukseen.

Blogeja on kyllä tullut luettua, vaikkei kirjoitettua. Itse asiassa iäkkäiden hoitoa tai palveluja sivuavia blogeja on tällä hetkellä ilahduttavan paljon. Jos aihealue kiinnostaa, niin mm. seuraavanlaisia blogeja ja vapaasti luettavia verkkojulkaisuja löytyy:

BLOGEJA:

 Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön blogi

Muistiliiton blogi

Suomen muistiasiantuntijoiden Inhimillistä-blogi

Ikäinstituutin Iästä ja elämästä- blogi

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n etsivän vanhustyön verkostokeskus 

Miina Sillanpään Säätiön blogi

Suomen Geronomiliiton blogi

Metropolia ammattikorkeakoulun ylläpitämä Geroblogi

GERON-blogi

VERKKOJULKAISUJA LÖYTYY ESIMERKIKSI:

Karelia-ammattikorkeakoulun ikäosaamisen verkkojulkaisu

Omaishoitajaliiton Lähellä-lehti

Lisäksi löytyy kivoja hoivakotien blogeja, joita en nyt tässä uskalla käydä luettelemaan kun joku kuitenkin unohtuu. Mutta mainittakoon vaikka Vantaan kaupungin Naururyppyjä-blogi. 

Ja sitten on  tietty englanninkielisiä blogeja, joista omalla lukulistalla mm. British Geriatrics Societyn blogi

Tuossa muutamia linkkejä kiinnostuneille. Ei ole kaiken kattava lista. Lisäillään kommenttiosioon sitä mukaa kun tulee mieleen.

***********************************************************************************

Tuleehan sitä toki luettua ja kuuneltua muutakin kuin iäkkäiden hoidon asiaa. Ja tähän loppuun vielä yksi kuuntelusuositus.  Yle Radio 1:n  Havaintoja ihmisestä- sarjassa yhdistetään mielenkiintoisella tavalla tutkimustietoa ja ihmisten kokemuksia monenlaisista ihmiselämää koskettavista aiheista. Jaksot kuunneltavissa Areenassa. Toimittaja Satu Kivelä.

**********************************************************************************

Tälläista tällä kertaa. Nyt mukavaa kesäkuun jatkoa! Ja letkeää Juhannusta!

 

Omaisten odotukset hoitajien osaamiselle hoitokodeissa

Haastattelin hoitokotien asukkaiden omaisia selvittäen, millaista osaamista omaiset odottavat hoitokodeissa työskenteleviltä hoitajilta. Haastatteluihin osallistui yhteensä 18 omaista eri puolilta Suomea. Heidän läheisensä (puoliso, vanhempi tai läheinen ystävä) asuivat iäkkäille tehostettua palveluasumista tarjoavissa yksiköissä. Paitsi yksi oli virallisesti laitoshoidon yksikkö vielä haastatteluhetkellä. Haastattelut tein maalis-syyskuussa 2016.

Omaisten odotukset hoitajien osaamiselle hoitokodeissa olivat kokonaisuudessaan monipuoliset. Tässä tutkimuksen tulokset tiivistettynä:

Ihmisen kohtaaminen ja kunnioittava kohtelu

Hoitokotien asukkaiden omaiset odottivat, että hoitajalla on kyky kohdata ihminen. Omaisten mukaan osaava hoitaja tervehtii, keskustelee, kuuntelee ja hänellä on kyky olla läsnä ja lukea sanatonta viestintää. Myös kyky kohdata muistisairas ihminen on tärkeää. Osaava hoitaja on lämmin, empaattinen ja näkee asukkaan ihmisenä ei vain asiakkaana. Lisäksi hän kohtelee sekä asukkaita että työtovereitaan asiallisesti eikä väärinkäytä valtaansa.

Omaiset odottivat myös, että hoitaja auttaa asukasta aina tarvittaessa, puhuu asukkaalle kuin aikuiselle ja käsittelee asukasta rauhallisesti, ystävällisesti ja hellästi. Omaiset toivoivat, että hoitaja toimii sen mukaan, mikä on parhaaksi asukkaalle. Hoitajan ei tulisi väheksyä asukkaan subjektiivista kokemusta, vaan uskoa esimerkiksi kipua valittavaa asukasta. Toisaalta omaiset toivoivat, että muistisairaan asukkaan kohdalla ei aina toimittaisi sen mukaan mitä asukas sanoo vaan hoitajalla olisi kyky tarkkailla asukasta ja toimia sen mukaan. Esimerkiksi autetaan muistisairas asukas vessaan säännöllisin väliajoin, vaikka asukas sanoisi, että ei ole tarvis. Lisäksi omaiset toivoivat, että hoitajat kunnioittavat asukkaan omaisuutta huolehtimalla esimerkiksi asukkaan vaatteet oikeaan paikkaan.

Omainen ja hoitaja yhteistyössä

Hoitajilta odotettiin kykyä tehdä yhteistyötä omaisten kanssa ja kykyä tukea omaisen osallisuutta. Omaiset toivoivat olevansa tervetulleita hoitokotiin ja odottivat saavansa hoitajilta tietoa läheisensä päivittäisistä toimista, voinnista ja hoitoon liittyvistä asioista. Toivomus oli, että asioista kerrotaan rehellisesti ja oma-aloitteisesti esimerkiksi omaisen käydessä hoitokodissa.

Omaiset toivoivat, että hoitajat kuuntelevat heitä ja kehittävät toimintaa heidän palautteensa avulla. Toivottiin myös, että hoitajat olisivat valmiit vastaanottamaan omaisen hoitokotiin myös vapaaehtoistyöhön, mikäli omainen on halukas toimimaan vapaaehtoisena. Lisäksi hoitajilta odotettiin kykyä tukea omaista henkisesti, etenkin alkuvaiheessa läheisen muutettua hoitokotiin, jolloin syyllisyyden tunne vaivasi osaa omaisista.

Iäkkään hyvinvoinnin kokonaisvaltainen ja yksilöllinen tukeminen

Omaiset odottivat, että hoitaja näkee myös muut kuin iäkkään fyysiset tarpeet. Toivottiin, että asukasta ei jätetä pitkäksi aikaa yksin vaan asukkaan sosiaalisia kontakteja tuetaan. Hoitajalta toivottiin kykyä edistää yhteisöllisyyttä hoitokodissa, vaikkapa yhteisen kahvihetken tai muun muodossa. Omaiset arvostivat hoitajia, jotka luovat positiivista ilmapiiriä hoitokotiin ja käyttävät huumoria apuna työssään.

Omaiset odottivat, että hoitajilla on kyky järjestää asukkaille virikkeitä sekä hoitokodin sisä- että ulkopuolella. Kuitenkin omaiset katsoivat, että virikkeiden tarjoaminen ei ole välttämättä hoitajien tehtävä, vaan voidaan hyödyntää esimerkiksi vapaaehtoisia. Mutta hoitajilta odotettiin vähintään positiivista asennetta näitä toimintoja (kuten ulkopuolisten järjestämiä tuokioita) kohtaan. Musiikki ja laulaminen nousi esille jokaisessa haastattelussa iäkkään hyvinvoinnin tukijana. Toivottiin, että hoitajat esimerkiksi mahdollistavat asukkaan musiikin kuuntelun.

Hoitajien kyky huomioida asukkaan yksilöllisyys nähtiin tärkeänä. Omaiset olivat onnellisia nähdessään, kun hoitaja oli kiinnostunut heidän läheisensä mieltymyksistä, tavoista ja tottumuksista ja hyödynsi tätä tietoa käytännössä. Omaiset arvostivat hoitajia, joilla oli kyky hoitaa tilanteita yksilöllisesti, rutiineista tarvittaessa joustaen. Hoitajien odotettiin ymmärtävän, että hoitokoti on asukkaan koti, jossa asukkaiden mielipiteitä tulee kuulla ja huomioida. Lisäksi hoitajilta odotettiin kykyä tunnistaa asukkaan voimavarat ja hyödyntää niitä. Myös muistisairaan asukkaan voimavarat toivottiin huomioitavan.

Laadukas perus- ja sairaanhoito

Omaiset odottivat, että hoitajat tekevät parhaansa turvatakseen asukkaiden turvallisuuden hoitokodissa. Hoitajilta toivottiin jatkuvaa valppautta ja kykyä ennaltaehkäistä esimerkiksi kaatumisia ja asukkaiden välisiä konfliktia. Hoitajilta odotettiin myös mm. hygienia-osaamista (elintarvikehygienia ym.) sekä ravitsemushoitoon liittyvää osaamista.

Omaisten odotuksissa korostui erityisesti hoitajien kyky tarjota laadukasta perushoitoa. Muut odotukset liittyivät asukkaan fyysisen kunnon ylläpitämiseen (asukkaan kunto huomioiden) sekä apuvälineiden käyttämiseen, suosittelemiseen ja hankkimiseen. Lisäksi hoitajilta odotettiin kykyä seurata iäkkään pitkäaikaissairauksia. Hoitajilla tulisi omaisten mukaan olla myös kyky huomioida asukkaan näkö- ja kuulovamma sekä erilaisten sairauksien tuomat rajoitteet.  Lisäksi omaiset korostivat hoitajan kykyä hoitaa muistisairaan asukkaan hoitoon liittyviä haasteellisia tilanteita.

Esille nousi lisäksi kyky kirjata asukkaaseen liittyviä asioita ja kyky turvata tiedonkulku esimerkiksi hoitokodin ja sairaalan välillä. Hoitajien odotettiin tarjoavan turvallista, asianmukaista lääkehoitoa. Myös kivunhoito ja saattohoito-osaaminen nousivat esille haastatteluissa. Hoitajalla toivottiin olevan kyky keskustella kuolemasta sekä kyky kohdata kuolleen omainen.

Tutkimus on julkaistu Scandinavian Journal of Caring Sciences– lehdessä:

Kiljunen O., Kankkunen P., Partanen P. & Välimäki T. Family members’ expectations regarding nurses’ competence in care homes: a qualitative interview study. Scandinavian Journal of Caring Sciences. doi: 10.1111/scs.12544 linkki tiivistelmään

Tutkimus on osa väitöskirjatutkimustani (Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos). Tutkimukselle apurahaa ovat myöntäneet: Sairaanhoitajien koulutussäätiö, OLVI-säätiö ja Työsuojelurahasto.

Väitöskirjaprojektin kuulumisia

Kaikki väitöskirjatutkimukseni aineistot on nyt kerätty. Lämmin kiitos tutkimukseen osallistuneille! 

Tosi hienoa, että löytyi iäkkäiden hoidon parissa työskenteleviä ammattilaisia, jotka olivat valmiita osallistumaan tutkimukseen. Kuin myös hoitokotien asukkaiden omaisia, jotka olivat halukkaita kertomaan näkemyksistään.

Tutkimustulokset julkaistaan ensin kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Artikkelien julkaisuprosessi on monivaiheinen ja vie oman aikansa. Ja tuloksista voin kertoa tässä vasta kun ne on julkaistu lehdessä.

Tässä vaiheessa neljästä artikkelista kaksi on julkaistu. Ekasta artikkelista (kirjallisuuskatsaus) mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Toinen artikkeli (otsikolla: Multifaceted competence requirements in care homes: Ethical and interactional competence emphasized) julkaistiin pari kuukautta sitten Nordic Journal of Nursing Research- lehdessä (linkki tiivistelmään löytyy tästä).

Siinä tutkimuksen osassa oli mukana iäkkäiden tehostetun palveluasumisen ammattilaisia (lähihoitajia, sairaanhoitajia, lähijohtajia, johtajia) arvioimassa, millaista osaamista tarvitaan iäkkäiden hoidossa hoitokodeissa. Tuloksena oli monipuolinen ja pitkä lista tarvittavista osaamisalueista (lähihoitajien työhön liittyen 80 kohtaa ja sairaanhoitajien 81 kohtaa). Palaan niihin tarkemmin myöhemmin, koska liittyvät kiinteästi tutkimuksen seuraaviin osiin.

Kovasti jännään ja toivon, että myös käsikirjoitus liittyen omaisten odotuksiin hoitajien osaamiselle hoitokodeissa, tulisi julkaistuksi mahdollisimman pian. Mutta kaikki aikanaan. 

Viimeinen aineisto, jonka keräsin nyt elo-syyskuussa on analysoitavana. Aihe oli: lähi- ja sairaanhoitajien näkemykset omasta osaamisestaan suhteessa nykyisiin osaamisvaatimuksiin iäkkäiden hoidossa hoitokodeissa. Kiitos aineiston keruussa avustaneille ja osallistujille! 

Kivoja syyskuun viimeisiä päiviä kaikille!

calligraphy-2658504_1920

Twitterissä ollaan

Heippa! Pieni välitervehdys kesän keskeltä. Eli…

Ilmeisesti aivot ovat levänneet iltanuotiolla istuskelun, grillauksen ym. kesän nautintojen lomassa, kun semmonen tunne tuli toissapäivänä, että pitäisköhän luoda Twitter-tili. 

Tuumasta toimeen. Sadepäivän kunniaksi sellanen tuli tehtyä. Sekä suomeksi että englanniksi siellä sirkutan: @_OutiK

Kivaa kesän jatkoa!

IMG-20170724-WA0000

 

Terveisiä Gerontologia 2017- kongressista

IMG_20170607_115041

Juna kuljetti viime viikolla Turkuun. Osallistuin kolmipäiväiseen Gerontologia-kongressiin. Oli yhdeksäs kerta kun kyseiset gerontologia-päivät järjestettiin. Itse olin mukana ekaa kertaa. 

Ohjelma oli tosi monipuolinen. Ja vaikka oltiin haastellistenkin asioiden äärellä, niin tunnelma oli positiivinen. Mukana oli mm. monia järjestöjä, joiden tekemistä hienoista jutuista oli kiva kuulla. Kuten myös muista kehittämistöistä. 

Vaan oli siellä huolestuttaviakin uutisia. Ja otetaas nyt ne huonot uutiset ensin…  Eli Teppo Kröger, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori, puhui otsikolla: 

Suomalainen vanhustyö Pohjoismaisessa valossa

Esitys liittyi pohjoismaiseen NORDCARE-tutkimushankkeeseen, jossa tarkastellaan hoivatyön työolosuhteita Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kyseessä postikysely iäkkäiden parissa perushoivatyötä tekeville (lähihoitajat, perushoitajat, hoiva-apulaiset yms.). Sekä kotihoidossa että laitoshoidossa/palveluasumisyksiköissä. Ekan kerran kysely toteutettiin vuonnna 2005. Uusintakysely 2015.

Millaisia muutoksia on sitten tapahtunut vuosien 2005 ja 2015 välillä hoivatyön työolosuhteissa Suomessa?

Muutokset ovat negatiivisia. Tutkimuksen mukaan esim. riittämättömyyden tunne hoitajilla on lisääntynyt ja ylityöt sekä henkilökuntavajaukset yleistyneet. Lisäksi esim. väkivalta ja sen uhka sekä seksuaalinen ahdistelu ovat lisääntyneet. Ja työntekijöiden asiakasmäärät ovat Suomessa edelleen selvästi korkeammat kuin muissa Pohjoismaissa etenkin aamuvuoron osalta.  Ja siis tässä tutkittiin henkilökunnan raportoimaa todellista henkilöstömäärää.

Se mikä oli lisääntynyt merkittävästi Suomessa kymmenen vuoden aikana, on hoitajien lopettamisaikeet nykyisessä työssä (tilanne ei ole sen parempi muissa maissa). Työn lopettamisaikeet kotihoidon henkilökunnan osalta olivat seuraavanlaiset:

  • Suomi 2005: 20,7 %
  • Suomi 2015: 41,2 %
  • 2015: Norja 40 %, Ruotsi 46,4 %, Tanska 41,7 %

Ei kuulosta järin lupaavalta!

Mitä positiivista Suomen tuloksissa muihin maihin verraten? No, esim. se, että suomalaiset hoivatyöntekijät ovat edelleen muita pohjoismaita koulutetumpia.

Seuraavassa postauksessa sitten niitä iloisempia uutisia. Hyvää alkukesää kaikille! Meille oli kesä saapunut sillä aikaa kun nautiskelin Turun maisemista!

 

 

20170611_161535.jpg